EU-vaalit ja kauppapolitiikan uudet tuulet

Eurovaalit olivat oikeiston riemuvoitto. Tulos ei jätä epäselväksi, mikä poliittinen laita menestyi. Tulos on tuore, ja parlamentin poliittisten ryhmien järjestäytyminen on vasta alussa. EU-parlamentissa on yhä enemmän vapaakauppaa vastustavia edustajia, mikä on riski etenkin EU:n ulkopuolelle suuntautuvasta ulkomaankaupasta riippuvaisille maille. Erot riippuvuudessa ovat merkittäviä jäsenmaiden välillä. Siksi osalla maista on muita enemmän hävittävää.

Suomen vaihtotase (ulkomaankauppa) on kokonaisuutena alijäämäinen. Ulkomaankauppamme EU:n ulkopuolelle on ylijäämäistä, mikä tarkoittaa, että kaupan EU:n sisälle on pakko olla alijäämäistä. Tästä syystä nykyinen EU-politiikka kaupparajoitteineen on vaarallinen Suomen vientisektorille.

EU:ssa kauppapolitiikka on yhteinen

Euroopan Unioni on kauppaunioni. Tullit ja muut kauppasopimukset tulevat EU:lta, eivät sen jäsenvaltioilta. Kauppapolitiikka kuuluu EU:n yksinomaiseen toimivaltaan. Yksittäiset maat luonnollisesti lobbaavat omia etujaan Brysselissä, mutta kansainvälisen kaupan sopimuksia on vaikea, jollei täysin mahdoton laatia niin, että ne vastaavat kaikkien EU:n 27 jäsenmaan toiveita. EU:n päätökset voivat siis haitata yksittäisten maiden ulkomaankauppaa. Luonnollinen kysymys onkin, kenellä on tässä tilanteessa eniten hävittävää eli mitkä maat ovat riippuvaisimpia Euroopan Union ulkopuolelle suuntautuvasta viennistä.

Ulkomaankauppa vaurastuttaa ja vähentää hintapaineita

Ulkomaankaupan vaikeutuminen kohdistuu hyvinkin laajasti talouksiin. Ulkomailta ostettavat tuotteet ja palvelut kallistuvat, jos niihin kohdistetaan esimerkiksi tuontitulleja. Näin tulee tapahtumaan EU:ssa myytäville kiinalaisille sähköautoille, koska niiden tuontitulleja nostettiin vastikään. Kuluttajat häviät, sillä tuotteiden hinnat nousevat ja/tai niiden saatavuus heikkenee.

Monen EU-maan ulkomaankauppa on ylijäämäistä, eli ulkomaille myydään enemmän kuin sieltä ostetaan. Ylijäämä vaurastuttaa kansantaloutta (ajatellaan vaikka Norjan 1 400 miljardin euron öljyrahastoa, johon rahat ovat tulleet öljyn ja kaasun myynnistä ulkomaille). EU-maista Irlannilla, Tanskalla ja Ruotsilla olisi paljon hävittävää laajassa kauppasodassa, koska ne myyvät paljon enemmän tavaroita ja palveluita EU:n ulkopuolelle kuin ostavat sieltä. Myös Saksassa kyseinen kauppa on ylijäämäistä; tämä selittänee myös Saksan penseän suhtautumisen kiinalaisautojen tuontitulleihin.

EU hyötyy ulkomaankaupasta

EU:n ulkomaankauppa on ylijäämäistä, joten kokonaisuutena EU:lla on hävittävää kauppasodassa. Tullien haaste on nimenomaan kauppasodan riski. Jos asetamme tulleja esimerkiksi kiinalaisille tuotteille, kiinalaiset asettavat tulleja EU:sta tuleville tuotteille. Kauppasodassa todelliset voittajat ovat harvassa, häviäjiä löytyy sitäkin enemmän. Todellinen voittaja lienee poliitikko, joka on mennyt lupaamaan kotimaisten tuotannon palauttamista. Äänestäjä voi aluksi kiittää, mutta ajan myötä nousevat hinnat ja heikompi talous vaikuttavat jokaiseen.

Kauppasotaa ei ole vielä syntynyt, ja toivotaan, että järki voittaa myös EU-parlamentissa.

Markkinakatsauksen on kirjoittanut Aktian pääekonomisti Lasse Corin.