Kehittyvien markkinoiden joukkolainat ovat taas houkutteleva sijoituskohde

Kehittyvien markkinoiden paikallisvaluuttamääräisiin joukkolainoihin sijoittavista rahastoista parhaat ylsivät lähes kymmenen prosentin tuottoon, kun syyskuun puolesta välistä lokakuun puoleen väliin kestänyt heikompi jakso kurottiin marraskuun alussa kiinni. Yhdysvaltojen pitkien korkojen noususta johtunut korjausliike aiheutti pelättyä pienemmän vahingon paikallisvaluuttamääräisille joukkolainoille. Viimeisen vuoden kehitys antaakin merkkejä siitä, että menetetty vuosikymmen kehittyvillä korkomarkkinoilla olisi vihdoinkin takana.

Menetetyllä vuosikymmenellä viitataan kehittyvien markkinoiden alamäkeen, jonka Fedin odotettua voimakkaampi rahapolitiikan kiristys, ns. Taper Tantrum, käynnisti vuonna 2013. Pitkään kestäneen heikon tuottokehityksen taustalla ei kuitenkaan ole ollut Fedin rahapolitiikka, vaan pikemminkin markkinoista ja talouksista itsestään johtuvat syyt. Kiinan voimakas kasvu ja rakentaminen 2000-luvun alkupuolella hyödyttivät monia maita, ja huomattavia sijoitusvirtoja alkoi suuntautua kehittyviin talouksiin.  Monesta markkinasta tuli yliostettu, ja hyödykehintojen kääntyminen laskuun vuonna 2011 alkoi kerryttää mustia pilviä etenkin hyödykkeitä vievien maiden taivaalle. Taper Tantrum laukaisi sijoitusvirtojen lopullisen kääntymisen, ja sitä seuraavalla vuosikymmenellä on menty kriisistä toiseen. Lisäksi monet suuret kehittyvät maat olivat saavuttaneet jo kehitystason, jolta kasvun kiihdyttäminen olisi vaatinut merkittäviä rakenteellisia uudistuksia.

Paikallisten sijoittajien aktivoituminen on rauhoittanut markkinoita

Tutkimusten mukaan suurin markkina-ajuri kehittyvillä korkomarkkinoilla on ollut globaali riskisentimentti, kun taas paikallisten ajureiden rooli on pienempi. Tällä kertaa markkinoita on rauhoittanut ulkomaisten sijoittajien matala omistusaste paikallismääräisissä valtionlainoissa paikallisten institutionaalisten sijoittajien, kuten eläkerahastojen, otettua suuremman roolin markkinoilla. Kehittyvien maiden keskuspankit aloittivat korkojen nostot etupainotteisesti, joten korkotaso oli jo valmiiksi korkea tämän vuoden alussa antaen puskuria dollarikorkojen nousua vastaan. Keskuspankkien onnistuminen näkyy myös pitkien joukkolainojen rauhallisena käyttäytymisenä korkojen noususta huolimatta – markkinoilla ei ole ollut tarvetta hinnoitella inflaatioepävarmuutta kehittyvien maiden pitkiin korkoihin. 

Tällä kertaa markkinoita on rauhoittanut ulkomaisten sijoittajien matala omistusaste paikallismääräisissä valtionlainoissa paikallisten institutionaalisten sijoittajien, kuten eläkerahastojen, otettua suuremman roolin markkinoilla. 

Valuuttavolatiliteetti on pysynyt hämmästyttävän matalana viime vuosina. Suurin selittäjä lienee edellä mainittu ulkomaisten sijoittajien matala osuus ja kotimaisten markkinoiden syventyminen. Kehittyvien maiden valuuttojen kaupankäyntivolyymit ovat samalla kasvaneet. Yhä useampi maa antaa valuuttojensa kellua vapaasti, mikä on mahdollistanut keskuspankkien valuuttareservien kasvatuksen ja reservien käytön valuutan vakauttamiseen, kun tarve siihen on tullut. 

Kun menetetyn vuosikymmenen taakka on karistettu, tie on auki hyville tuotoille

Mielestämme kehittyvillä mailla on mahdollisuus karistaa menetetyn vuosikymmenen taakka tulevina vuosina. Keskuspankit osoittivat jämäkkyyttä inflaation torjunnassa, ja inflaatioero kehittyneisiin talouksiin voi kaventua 1–2 prosenttiyksikköön aiemmasta 2–3 prosenttiyksiköstä. Pitkällä aikavälillä, kolmesta viiteen vuoteen, inflaatioero on ollut hyvä indikaattori valuuttojen kehitykselle, joten trendinomainen kehittyvien maiden valuuttojen heikentyminen voi olla pienempi mörkö tulevina vuosina. 

Mailla on kuitenkin vielä haasteita edessä. Koronakriisin jäljiltä valtiontaloudet ovat alijäämäisiä, ja vain muutama maa päässee tänä vuonna lähelle vuoden 2019 budjettialijäämää. Uudistusten teko on edelleen vaikeaa, ja maailman kahtiajakautuminen ei tee suorista sijoitusvirroista itsestään selviä globaalien kasvunäkyminen parantuessa. Maakohtaisia eroja on edelleen paljon, mikä korostaa aktiivisen sijoittaminen tärkeyttä kehittyvillä korkomarkkinoilla. 

Koronakriisin jäljiltä valtiontaloudet ovat alijäämäisiä, ja vain muutama maa päässee tänä vuonna lähelle vuoden 2019 budjettialijäämää. Uudistusten teko on edelleen vaikeaa, ja maailman kahtiajakautuminen ei tee suorista sijoitusvirroista itsestään selviä globaalien kasvunäkyminen parantuessa. 

Kasvueron kehittyneisiin maihin odotetaan kasvavan ensi vuonna, mikä on perinteisesti mahdollistanut hyvät tuotot kehittyviltä markkinoilta. Iso ero kymmenen vuoden takaiseen tilanteeseen on kotimaisen sektorin merkityksen kasvu talouskehityksessä. Yhä harvempi suurista perinteisistä paikallisen valuutan sijoituskohteista on enää riippuvainen hyödykeviennistä; merkittäviä öljyn viejiä ei juurikaan ole Venäjän poistuttua sijoituskohteista Ukrainan sodan alettua. Dynamiikka näyttääkin kääntyneen siihen suuntaan, että laskevat hyödykkeiden hinnat tukevat kehittyvien maiden valuuttoja. Kehittyneitä maita nopeampi kasvu ja korkeampi reaalikorko luovat hyvän pohjan kehittyvien korkomarkkinoiden sijoituksille. 

Markkinaindeksien korkotaso on tällä hetkellä 7 prosentin paikkeilla, mikä on historiallisen keskiarvon yläpuolella. Vaikka valuuttojen heikkeneminen hieman korkotuottoja leikkaisikin, mielestämme 5–6 prosentin tuotot ovat hyvinkin mahdollisia lähivuosina. Hajautettu sijoitussalkku kehittyvillä markkinoilla tarjoaa myös hyvän suojan paikallisia kriisejä vastaan.